Kolme pekonisuikaletta tirisee kuumalla pannulla, jonka pinta on kulunut useiden pohjaan palaneiden ruokien raaputtelun ja kömpelöiden pesukertojen vuoksi. Pekonien reunat kääntyvät karrelle kutistaen lihasuikaleet pienemmiksi. Kuin palavan ihmisen sormet, ajattelee Mr. Jansson ja karkottaa muiston nopeasti mielestään. Etsivän maha ulvahtaa kärsimyksestä, jota se on joutunut kestämään aamusta saakka. Jansson kiiruhti apteekkari Nikanderin luota kotiin pikaiselle päivälliselle. Etsivä rikkoo kolme raakaa kananmunaa lasiin ja juo sen alas. Voitelua pekoneille, hän ajattelee itsekseen. Viimeisen pekonin jälkeen Jansson lähtee vessan kautta kohti huumauspaikkaa, sillä hän aikoo selvittää kartanon isännän, Lepäkön tehtävänannon, joka jäi päivällä kuulematta. Tehtävän, jonka pariin huumaaja ei halunnut Janssonin sekaantuvan. Automatkan aikana Jansson käy läpi virheitään, jotka johtivat tajuttomuuteen. Perille päästyään lopputuloskin on selvä - tarjoiluja ei tule ottaa vastaan harkitsematta niiden tarpeellisuutta tai niiden antajaa, vaikka kyseessä oli kuudennellakymmenellä olevasta herttaisesta vanhasta piiasta.
Lepäkkö ei ole kartanollaan eikä smokkipukuinen miespalvelija päästä Janssonia ulkoeteistä pidemmälle ilman sovittua tapaamista.
- Minulla on sovittu tapaaminen. Minun oli määrä tavata herra Lepäkkö 13:15 ja hän oli myöhässä silloin.
- Ja nyt on ilta, vastaa palvelija. – 19:01. Lepäkön aikataulu on kiireinen ja teidän olisi syytä kunnioittaa sitä.
Jansson tuhahtaa. Hänet oli kutsuttu kiirellisesti salaista tehtävää varten, jonka vain ammattimainen salapoliisi voisi suorittaa. Odottaessaan Lepäkön saapumista, joku miehen omista työntekijöistä – Jansson pysäyttää ajatusvirran. Hänen ei pitäisi rajata ketään epäillysten ulkopuolelle. Joku, täysin profiiliton henkilö nujersi hänet. Jansson katsoo ulkomaalaisen miespalvelijan kasvoja, jonka järkähtämätön ilme paljastaa, ettei etsivä tällä kertaa onnistuisi erinomaisista kuulustelutaidoistaan huolimatta.
- Oletteko pitkään palvelleet Lepäkköä?
- Ylitin jo kymmenen vuoden rajapyykin.
- Viihdyttekö täällä?
Mr. Jansson palauttaa mieleensä maailman kielet ja dialektit, jotka tuntee. Hän voisi asettaa holkkinsa pantiksi, että palvelija on lähtöisin Nepalista. Miehen puhetapa viittaa läntiseen murteeseen, vaikkakin Jansson on kuullut Setin alueen murretta vain nuoren naisen puhuvana. Toisaalta Mount Everestin varjostamalla Mechin alueella on ominaista tummat, karheat hiukset jollaiset miehen päälakea peittää. Niiden harjaamiseen vaadittaisiin harvan välin piikkikampa.
- Vaikkakin meillä on täällä mäkiä ja rinteitä, ei mikään vedä vertoja Mechin alueen vuoristolle, sanoo Mr. Jansson lopulta.
Miespalvelijan kasvoille leviää yllättynyt hymy ja hetken etsivä luulee osuneensa oikeaan arvauksellaan. Erheestä huolimatta Setin alueen palvelijan äänensävy pehmenee ja hän paljastaa isäntänsä oleskelevan talleilla, niittykentän toisella puolella. Jansson katsoo palvelijan osoittamaan suuntaan ja näkee mieshahmon kentän laidalla. Voisiko isäntä olla iltapäivällä näkynyt, metsään kadonnut hahmo. Jansson on juuri lähtemäisillään niitylle, kun hänen silmiinsä osuu tummanpunaiset korkokengät eteisen naulakon juurella.
- Onko Lepäkölle tulossa vieraita? kysyy Mr. Jansson osoittaen kenkiä.
- Ei, ne ovat rouva Lepäkön. Mutta menkää talleille, Mr. Jansson. Palvelija rohkaisee etsivää esittämään asiansa suoraan kartanon isännälle.
Mr. Jansson kävelee pihan poikki talleille, mutta ei kohtaa hevosten ja kolmen kissan pennun lisäksi muita. Hän kiertää rakennuksen ja jatkaa metsän laidalle, toivoen löytävänsä edes polkua minne voisi laajentaa herra Lepäkön etsintää. Janssonin kolmen vartin tarkan etsinnän jälkeen hänen on luovutettava ja palattava kotiin. Seuraavana päivänä hän saisi apteekkarilta listan huumaavista aineista, mutta salapoliisia edelleen vaivasi se, ettei hänellä ollut minkäänlaista profilia syyllisestä. Eikä oikeastaan kunnon rikostakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti